Millaista on muistisairaan matkassa?

Muistisairaalla on hyviä ja huonoja päiviä, kuten meistä jokaisella. Vanhat muistot tuntuvat usein tutummilta kuin uudet. Välillä sanat ja ihmiset eivät oikein muistu mieleen. Muistisairaan matkassa jokaisen ymmärrys, asenteet ja kohtaamisen taito muuttuvat tavalla tai toisella.

Muistisairaus on myös läheisen sairaus

Sanotaan, että aluksi muistisairas pärjää riittävien muistivihjeiden, hoitajien, teknologian ja muistiympäristön turvin. Tilanteen edetessä kyseessä on yhä enemmän myös läheisen sairaus. Monelle voi olla kova paikka esimerkiksi se, ettei muistisairas enää tunnista rakkaita ihmisiä. Ainakaan ihan heti tai joka ikinen kerta.

Muistisairauden edetessä törmätään yllättäviin tilanteisiin. Pyjama päällä seisoskeluun ulkona ilman kotiavaimia. Etsitään yhä useammin kadonneita ja varastettuja tavaroita. Suunnataan huomio välillä muualle epävarmuutta ja ahdistusta tuottavista asioista. Tutustutaan kodin laitteisiin asennettuihin ajastimiin ja turvaominaisuuksiin.

Aistit herkistyvät muistojen haalistuessa

Muistisairaan matkassa eletty elämä nousee esiin uudella tavalla. Sen muistelu ja näkyväksi tekeminen on tärkeää. Tutut kuvat, esineet, tekemiset, tuoksut, maut ja mielikappaleet on kaivettava mielen kätköistä. Muistojen haalistuessa ei voi tehdä oletuksia. Yhtä hyvin ihmisen mielimusiikkia voi olla ooppera-, iskelmä- tai metallimusiikki. Mieli ja mieltymykset voivat myös muuttua tai ne nojaavat varhaisiin muistikuviin.

On mielenkiintoista huomata, miten aistit ja kohtaaminen herkistyvät. Muistisairas vaistoaa pakottamisen ja turhan holhoamisen. Hänellä on ihmisoikeudet ja sanottavaa, vaikka itseilmaisu olisi ajoittain epäselvää tai hidasta. Muiden on välillä vaikea muistaa, ettei huutaminen tai turvaa tuovista rutiineista poikkeaminen ole viisasta.

Muistisairaan lähellä oppii kuuntelemaan – itseään ja toista ihmistä

Muistisairaan lähellä oppii, että kiireellä huiskiminen hidastaa lopputulokseen pääsemistä. Sen, ettei aina tarvita sanoja. Kosketus, hyräily tai läsnäolo riittää ihan hyvin. Siksi itseään ja toista ihmistä on kuunneltava ja seurattava tarkasti. Se on asia, joka pitkässä juoksussa palkitsee merkittävyydellään mutta voi, aivan rehellisesti sanottuna, myös väsyttää läheisen.

Ei läheinen välttämättä tarvitse lepoa, apua, neuvoja ja kuuntelijaa kaiken aikaa. Niitä tarvittaisiin päiviin tai viikkoihin, jolloin ei jaksaisi olla hetkeäkään enää läheisen roolissa. Kun oma itsenäinen elämä ja omat menot on laitettu liian pitkäksi aikaa paussille. Hiljaisuutta ja virkistäytymisen mahdollisuuden, kun mielessä oikein myllertää. Lopulta kaikkein tärkeintä on saada apua yhteen asiaan. Siihen, etteivät kenenkään eettiset päätökset ja rakkaus muistisairasta kohtaan koskaan haalistuisi.

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!

 

 

Miten sinä työpaikallasi jaksat?

Edumarin koulutuksissa on tänä vuonna vahvasti läsnä työssäjaksamisen teema. Aiheen voi parhaiten kiteyttää yhteen kysymykseen. Miten sinä työpaikallasi jaksat?

Meidän jokaisen on välillä tarpeen  pysähtyä niin arjen pyörityksessä kuin työpaikalla. Näin on erityisesti voimia vieneen ja poikkeuksellisen koronakriisivuoden jälkeen. Nyt on viimeistään aika miettiä, mistä oma jaksaminen tai jaksamattomuus työpaikalla johtuu. Miten hyvin työstä palautuu ja mikä omassa työssä on merkityksellistä ja tärkeää?

Oma työpaikka ja uudenlainen normaali

Oman työn sisältö, tekemisen tavat ja tehtävät ovat voineet nopeassa tahdissa muuttua. Toisilla on kädet täynnä töitä ja osa on menettänyt työnsä. Silloin työpaikalla on syytä tarkistaa, että jäljelle jääneet työntekijät selviävät työmäärän kanssa ja saavat apua uusien tehtävien haltuun ottamiseen. Täydennyskoulutustakin on oltava tarjolla riittävästi.

Helposti ajatellaan, että työhyvinvointi on johtamisen asia. On totta, että työnantaja on vastuussa työhyvinvoinnista, työturvallisuudesta ja työterveyshuollon järjestämisestä. Vastuu hyvinvoinnista on silti meillä kaikilla. Se syntyy työn arjessa usein varsin pienistä teoista. Esimerkiksi siitä, miten työtä arvostetaan, miten onnistuu tauotus ja yhteen hiileen puhaltaminen uudessa normaalissa.

Miten sinä työpaikallasi jaksat?

Reilu peli ja työn tuunaaminen

Omilla teoilla on työhyvinvointia pohdittaessa merkitystä. Tasapaino työpaikalla säilyy siten, että jokainen auttaa toista parhaansa mukaan. Silloin työkaverin kyvyt pääsevät parhaiten esiin. Se mikä on yhdelle vaikeaa, hoituu toiselta kädenkäänteessä. Jokaisen työntekijän kohdalla joustetaan jossain työtehtäviin liittyvissä asioissa, ja syystäkin. Sen suhteen työpaikalla on oltava reilun pelin säännöt.

Jäykältäkin tutuvassa organisaatiossa omaa työtään voi aina jollain tavoin tuunata. Se onnistuu rikkomalla rutiineja, innostumalla uudesta, järjestelemällä työtapojaan uudelleen ja pyrkimällä kohti unelmiaan nykyisessä työssä. On myös hyvä muistaa työaikojen joustava suunnittelu, työaikapankki, työnkierto, lyhennetty työaika, vuorottelu- ja opiskeluvapaa ja kevennetty työ. Erilaisista vaihtoehdoista kannattaa keskustella työnantajan ja työterveyden asiantuntijoiden kanssa.

Työssäjaksaminen on yhteispeliä

Miten sinä työpaikallasi jaksat, on kysymys, joka myös työnantajan on hyvä muistaa aika ajoin kysyä. Työnantaja säästää selvää rahaa, kun panostaa työntekijöiden työssä jaksamiseen. Työntekijän vaikutusmahdollisuudet vaikkapa työaikoihin ovat yhteydessä vähäisempiin sairauspoissaoloihin. Usein työhyvinvointia voidaan tukea pienin arjen teoin työyhteisössä.

Tärkeintä työssäjaksamisessa on työyhteisön yhteinen toiminta. Se, että työntekijöillä on aidosti aikaa kuunnella toisiaan. Kysyä missä työssäjaksamisen kanssa mennään. Sitä varten on luotava yhteisiä käytäntöjä, täydennyskoulutusta ja kehittämisen paikkoja kohti turvallista, terveellistä ja jaksamista edistävää työtä.

Miten sinä työpaikallasi jaksat?

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!

 

Lapsuuden joulu voi pelottaa

Näin joulun alla meistä suurimmalla osalla on erityisen lämpöisiä ajatuksia. Joulu tuo valoa, iloa ja hengähdystauon sysimustaan vuodenaikaan. Mieleen tulvahtavat ihanat lapsuuden joulut. Tunnearvoltaan korvaamattomat joulukoristeet ja vuosien mittaan kerrostuneet juhlaperinteet herkistävät mielen.

Kaikki eivät ajattele joulua lämmöllä, vaan ahdistuneena. Joulu voi olla se aika vuodesta, kun koulut ovat kiinni. Kun aikuisten tärkein jouluostos ovat eri väriset pullot, jotka jemmataan kotiin ja varastoon. Joulun vietto sujuu totuttua rataa. Ensin kiihtyvää riitelyä, sairasta uhkailua kännissä ja lopulta pakoreissu nallen kanssa mummolaan.

Koronajouluna lapsilta ei voi ummistaa silmiään

Tänä vuonna koronaviruksesta johtuen ei juuri suositella vierailua muiden luona. Se on täysin ymmärrettävää, mutta monelle lapselle se tarkoittaa loputtomalta tuntuvaa, kiduttavaa ja pelottavaa juhlapäiväketjua. Kaltoinkohtelua, vaille jäämistä ja jäätävää kohtelua. Kipua ja lohdutonta itkua.

Tällaiselta todellisuudelta me joulun fiilistelijät haluisimme sulkea silmämme. Toivoa, että joku pelastaisi tuhannet lapset ruokottomista kotioloista. Jokainen meistä kutsuisi mielessään ainakin yhden lapsen joulupöytään syömään vatsansa kylläiseksi. Avaamaan elämänsä parhaat joululahjat aattona kuusen alta vailla huolen häivää.

Lapsuuden joulu voi pelottaa

Lasten oikeudet ensin – myös jouluna

Meidän tulisi pystyä paljon parempaan. Tukemaan ja resursoimaan lasten ja perheiden kanssa tehtävää työtä paremmin. Kouluttamaan lisää ammattilaisia huomaamaan kaikissa saatavilla olevissa palveluissa kaltoinkohtelun vaarassa olevat lapset. Toteuttaa lasten oikeudet ensin -periaatetta yhteiskunnassa, harrastuksissa ja kodeissa. Puuttumaan ajoissa.

Erityisesti näin joulun aikaan tuntuu pahalta, että poliisi joutuu puuttumaan naapurin joulun viettoon. Tavallaan on hyvä, että lastensuojeluilmoituksia satelee myös joulunpyhien aikaan. Että lapset pääsevät turvaan ja heitä vihdoin kuullaan. Silti, joulu ja uusi vuosi ovat vain muutama viikko vuodesta.

Perusjutut on saatava kuntoon aikuisten kesken

Mitä pienet silmät saavatkaan näissä perheissä todistaa lopun vuotta, kun muissa perheissä palataan arkeen? Kun niin monella muulla lapsella on kotona perusjutut kunnossa. Säännöllinen rytmi, turvallinen olo ja vanhemmat, joiden sanaan voi luottaa. Jääkaapissa ruokaa, ehjät vaatteet ja joulun jälkeen uusia leluja pullojen palautuksen sijasta.

Tänä jouluna haluamme Edumarissa kiinnittää jokaisen huomion lasten turvalliseen joulun viettoon. Se on meistä aikuisista ja meidän tekemistämme päätöksistä kiinni. Me lupaamme tuottaa koulu- ja sote-maailmaan sellaisia koulutuksia, joissa huomioidaan lasten oikeudet, avunsaanti ja turvallinen hoitotyö.

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!

Ikääntyneet ja alkoholi – Äiti, mummolassa haisee viinalle!

Ajattelemme yllättävän harvoin ikääntyneen liiallista alkoholinkäyttöä isovanhemmuuden näkökulmasta. Miltä lapsesta tuntuu, kun mummolassa haisee viina? Entä se, miten nolosti isoisä käyttäytyi hääjuhlassa? Kompuroi puhe sammaltaen ja kaappasi lapsen silmät sumeina kovakouraisesti syliinsä.

Lapsikin huomaa isovanhemman olevan humalassa

Isovanhemmalla on usein tärkeä merkitys kasvavalle lapselle. Isoisältä tai -äidiltä opitaan viisaita vuorovaikutustaitoja ja toimintatapoja. Heidän kanssaan opetellaan reagoimaan tunneilmapiirin muutoksiin, kuten puhalletaan pipi pois polvesta. Jokainen voi vain kuvitella, mitä vuorovaikutukselle tapahtuu isovanhemman ollessa lapsen seurassa päihtynyt. Ikääntyneen käytös ei ole yksityisasia, jos lapsikin huomaa alkoholinkäytön epäsuotuisat vaikutukset.

Aika usein päihteitä ongelmallisesti käyttävän ikääntyneen suusta kuulee tutun vähättelyn. Enhän minä juonut kuin muutaman lasillisen! Eihän lapsi nyt sellaista huomannut, eikä välitä siitä. Silloin puhujalta unohtuu, ettei lapsen näkökulmasta ole väliä, montako ravintola-annosta isovanhempi on nauttinut. Merkittävää on aikuisen käyttäytymisen muuttuminen lapsen silmin turvattomaksi.

Humalassa hassutteleva isovanhempi voi ahdistaa lasta

Humalassa hassuttelu ja outo käyttäytyminen voi tuntua lapsesta ahdistavalta. Samalla isovanhempi voi vastata lapsen tarpeisiin poissaolevasti tai välinpitämättömästi. Lapsen kasvulle tärkeät arjen jatkuvuus, ennustettavuus ja rytmikin ovat uhattuina. Merkitystä on lopulta sillä, millaisia seurauksia ikääntyneen päihteiden käytöllään on lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Isovanhemman rooli on siis kiistatta merkittävä häntä seuraavan pienen silmäparin tarkan katseen alla. Lapsi imee tietoa kaikilla aisteillaan kuin pesusieni siitä, mitä pappa tai mummi tekee. Siksi on tarkkaan mietittävä, millaisen kuvan aikuisuudesta ja elämästä isovanhempi kasvavalle lapselle esimerkillään antaa.

Ikääntyneen liiallisesta alkoholinkäytöstä on uskallettava puhua

Edellä mainittu ei ole tarkoitettu saarnaksi. Tarkoitus on herätellä meitä pohtimaan, milloin liika on liikaa lapsen seurassa. Tarjota lapsille isovanhempiensa kanssa iloisia ja onnellisia muistoja. Niitä huolettomia ja luotettavia hetkiä, jotka kantavat kauas aikuisuuteen ja lohduttavat elämän myrskyissä. Jokaisen meistä on hyvä miettiä, miten paljon lapsuuden muistoihin tulee ylipäätään liittyä alkoholilla läträäminen.

Alkoholinkäytöstä keskusteluun ikääntyneen kanssa on keinoja. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tulee ottaa asia puheeksi hoitotyössä. Tiedämme, että yli 65-vuotiaista noin 5–10 prosenttia on päihderiippuvaisia. Liika-, riski-, ongelma- ja sekakäyttäjien määrää ei sen sijaan tarkkaan edes tiedetä. Asiasta on syytä puhua aikuisten kesken, ja jollei muuten, niin ainakin lasten ja lastenlasten vuoksi.

Ylipäätään tulisi puhua enemmän ikääntyvän kehon muutoksista, lääkityksistä ja alkoholin käytöstä. Miettiä miten hoidetaan, yli 65-vuotiaiden alkoholin käytön puheeksiotto, arviointi ja neuvonnan työvälineiden käyttöönotto, johon Edumarilla on tarjolla koulutusta. Mutta ei pohtia asiaa yksin ammattilaisten tai läheisten kesken. Se, että mummolassa haisee viinalle, on meidän kaikkien yhteinen asia.

Miten sinä ottaisit tämän asian puheeksi isovanhemman ja lapsen kanssa?

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!

Elise Oittinen

Elise on ihmisten kohtaamisen osaaja. Erityisalueena Elisellä on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Omassa elämässään transsukupuolisena hän on käynyt läpi monelta kannalta eettisiä ja myös teologisia näkemyksiä ihmisyyteen ja ihmisen kohtaamisiin. Hän toimii nykyään kotihoidossa ja kiireen seassa ihmisen tilanteeseen ja ongelmiin pureutuminen on hänelle arkipäivää. Sen mahdollistaa syvä läsnäolo. Hän on toiminut pitkään seurakunnissa ja mediassa. Mediassa hän on käyttänyt tarinaansa ja sen tuomaa ymmärrystä ihmisyydestä. Hän myös kirjoittaa ja tuo näin sanomaansa esiin kirjoissa ja sosiaalisessa mediassa.

Heli Isomäki

Heli on erittäin kokenut neuropsykologi, joka on työskennellyt terveydenhuollossa, kouluttajana ja työnohjaajana sekä tehnyt verkkovalmennuksia eri ryhmille. Heli on myös kirjoittanut useita ammattikirjoja ja toiminut alan kouluttajana yli 15 vuotta.

Helin ammatillisena tavoitteena on saada ihmiset ajattelemaan, ja saada heidät sen avulla haluamaan ja toteuttamaan muutosta elämäänsä vaikuttaviin negatiivisiin asioihin. Helin missiona on  myös avustaa opettajia neurotaidoissa, jotta opetus suju tehokkaammin ja helpommin.

Maj-Lis Kartano

Maj-Lis Kartanolla on pitkä kokemus ensin käytännön hoito- ja esimiestyöstä terveydenhuollossa. Sen jälkeen kouluttajana,  kehittämishankkeiden toteuttajana, työnohjaajana ja ryhmäpsykoanalyytikkona.

Hän on työssään joutunut kohtaamaan, käsittelemään kuolemaa ja siihen liittyviä suruprosesseja sekä eettisiä kysymyksiä. Kehittämishankkeissa tukemaan  muistisairaiden henkilöiden  omaisten luopumis- ja suruprosessien töystämistä. Työnohjaajan roolissaan tukemaan ja kannattelemaan terveydenhuollon ammattihenkilöstöä, esim. saattohoitokodeissa. Ryhmäpsykoanalyytikon roolissaan hän on hoitanut potilaiden suruprosesseja esim.  Tsunamista selviytyneet lähiomaisensa menettäneet henkilöt.

Hän pitää tärkeänä osallistujien ajatteluprosessien, sisäisen ja ulkoisen reflektoinnin käynnistämisen. Tavoitteena on ammatissaan kehittyvä työntekijä. Eli kysymys on koulutuksen vaikuttavuudesta.

Päivi Mikkola

Minulla on 30-vuoden työkokemus hoitoalalta, josta 20-vuotta olen työskennellyt muistisairaiden parissa ja nyt viimeiset kymmenen vuotta sairaanhoitajana Pirkanmaan hoitokodissa saattohoidossa.

Olen suorittanut TunteVa-kouluttajan tutkinnon ja käynyt pitämässä koulutuksia sekä muistisairaiden kohtaamisesta että saattohoidosta.

TunteVa® -menetelmässä on kyse muistisairaan henkilön ja hänen läheistensä arvostavasta kohtaamisesta ja kuulemisesta. Aito kuulluksi tuleminen tukee yksilöä ja hänen perheyhteisöään elämään parasta mahdollista arkea, sairaudesta huolimatta. Menetelmä auttaa ymmärtämään vuorovaikutuksen merkitystä

Raimo Sulkava

Raimo Sulkava on geriatrian ja neurologian erikoislääkäri. Hän väitteli vuonna 1983 Alzheimerin taudista. Muistisairaita ihmisiä hän on tutkinut ja hoitanut yli 30 vuoden ajan. Vastaanottotoiminta jatkuu nyt Amiassa. Muistisairauksien lisäksi vastaanotolla hoidetaan muun muassa aivoverenkiertohäiriöitä, Parkinsonin tautia, muita neurologiasia sairauksia, monia yhtäaikaisia sairauksia ja monilääkitysten aiheuttamia ongelmia. Tärkeää on myös sairauksien ennalta ehkäisy ja kuntoutus.

Muistisairaiden ihmisten hoidossa Raimo painottaa kokonaisvastuun ottamista ja tiimityötä. Lääkehoidon lisäksi tarvitaan monia muita tapoja tukea arjen selviytymistä. Mahdollisimman varhainen diagnostiikka on tuloksellisen hoidon perusta.

Taina Semi

Taina Semi, geroartist, on kokenut, käytännönläheinen, muistityön ja ihmislähtöisen kulttuurin uranuurtaja, uudistaja  ja valmentaja sosiaali- ja terveysalalla. Ex-hoivayrittäjänä hän on kehittänyt ja luonut ihmislähtöisen kulttuurin käytäntöjä omissa hoivakodeissa hyvin tuloksin. Hän uskoo vakaasti siihen, että henkilökunnan koettu työnlaatu tuo elämänlaatua heille itselleen, että ihmisille, joiden arjessa työskentelevät. Työ on rakkautta toiminnassa.  Merkityksellinen työ lisää työhyvinvointia. Se mistä tulevaisuudessa kilpaillaan, on osaava henkilökunta. Sote-alan yhteisöjen toiminnansisältöjen kehittäminen on Tainalle sydämen asia. Seuraavat sukupolvet, jotka jalkautuvat Sote-palvelujen piiriin ovat 50-, 60- ja 70-luvuilla syntyneet ihmiset. Nämä sukupolvet eivät tule tyytymään vanhaan malliin.

Tainan intohimoisia teemoja ovat luova ja kulttuurinen muistityö, ihmislähtöinen valmentajavalmennus sekä ihmislähtöiset bootcampit esimiehille ja tiiminvetäjille.

”Valmennusfilosofiani punaisena lankana on ihminen, ihmisen salaisuuden tutkiminen yhdessä.  Ihmislähtöisyys merkitsee ihmisen oman kokemuksen laittamista kaiken keskiöön, kuinka ihmisen ääni saadaan kuuluviin erilaisten tarinoiden ja konkreettisten työkalujen kautta.”