Lapsuuden joulu voi pelottaa

Näin joulun alla meistä suurimmalla osalla on erityisen lämpöisiä ajatuksia. Joulu tuo valoa, iloa ja hengähdystauon sysimustaan vuodenaikaan. Mieleen tulvahtavat ihanat lapsuuden joulut. Tunnearvoltaan korvaamattomat joulukoristeet ja vuosien mittaan kerrostuneet juhlaperinteet herkistävät mielen.

Kaikki eivät ajattele joulua lämmöllä, vaan ahdistuneena. Joulu voi olla se aika vuodesta, kun koulut ovat kiinni. Kun aikuisten tärkein jouluostos ovat eri väriset pullot, jotka jemmataan kotiin ja varastoon. Joulun vietto sujuu totuttua rataa. Ensin kiihtyvää riitelyä, sairasta uhkailua kännissä ja lopulta pakoreissu nallen kanssa mummolaan.

Koronajouluna lapsilta ei voi ummistaa silmiään

Tänä vuonna koronaviruksesta johtuen ei juuri suositella vierailua muiden luona. Se on täysin ymmärrettävää, mutta monelle lapselle se tarkoittaa loputtomalta tuntuvaa, kiduttavaa ja pelottavaa juhlapäiväketjua. Kaltoinkohtelua, vaille jäämistä ja jäätävää kohtelua. Kipua ja lohdutonta itkua.

Tällaiselta todellisuudelta me joulun fiilistelijät haluisimme sulkea silmämme. Toivoa, että joku pelastaisi tuhannet lapset ruokottomista kotioloista. Jokainen meistä kutsuisi mielessään ainakin yhden lapsen joulupöytään syömään vatsansa kylläiseksi. Avaamaan elämänsä parhaat joululahjat aattona kuusen alta vailla huolen häivää.

Lapsuuden joulu voi pelottaa

Lasten oikeudet ensin – myös jouluna

Meidän tulisi pystyä paljon parempaan. Tukemaan ja resursoimaan lasten ja perheiden kanssa tehtävää työtä paremmin. Kouluttamaan lisää ammattilaisia huomaamaan kaikissa saatavilla olevissa palveluissa kaltoinkohtelun vaarassa olevat lapset. Toteuttaa lasten oikeudet ensin -periaatetta yhteiskunnassa, harrastuksissa ja kodeissa. Puuttumaan ajoissa.

Erityisesti näin joulun aikaan tuntuu pahalta, että poliisi joutuu puuttumaan naapurin joulun viettoon. Tavallaan on hyvä, että lastensuojeluilmoituksia satelee myös joulunpyhien aikaan. Että lapset pääsevät turvaan ja heitä vihdoin kuullaan. Silti, joulu ja uusi vuosi ovat vain muutama viikko vuodesta.

Perusjutut on saatava kuntoon aikuisten kesken

Mitä pienet silmät saavatkaan näissä perheissä todistaa lopun vuotta, kun muissa perheissä palataan arkeen? Kun niin monella muulla lapsella on kotona perusjutut kunnossa. Säännöllinen rytmi, turvallinen olo ja vanhemmat, joiden sanaan voi luottaa. Jääkaapissa ruokaa, ehjät vaatteet ja joulun jälkeen uusia leluja pullojen palautuksen sijasta.

Tänä jouluna haluamme Edumarissa kiinnittää jokaisen huomion lasten turvalliseen joulun viettoon. Se on meistä aikuisista ja meidän tekemistämme päätöksistä kiinni. Me lupaamme tuottaa koulu- ja sote-maailmaan sellaisia koulutuksia, joissa huomioidaan lasten oikeudet, avunsaanti ja turvallinen hoitotyö.

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!

Ikääntyneet ja alkoholi – Äiti, mummolassa haisee viinalle!

Ajattelemme yllättävän harvoin ikääntyneen liiallista alkoholinkäyttöä isovanhemmuuden näkökulmasta. Miltä lapsesta tuntuu, kun mummolassa haisee viina? Entä se, miten nolosti isoisä käyttäytyi hääjuhlassa? Kompuroi puhe sammaltaen ja kaappasi lapsen silmät sumeina kovakouraisesti syliinsä.

Lapsikin huomaa isovanhemman olevan humalassa

Isovanhemmalla on usein tärkeä merkitys kasvavalle lapselle. Isoisältä tai -äidiltä opitaan viisaita vuorovaikutustaitoja ja toimintatapoja. Heidän kanssaan opetellaan reagoimaan tunneilmapiirin muutoksiin, kuten puhalletaan pipi pois polvesta. Jokainen voi vain kuvitella, mitä vuorovaikutukselle tapahtuu isovanhemman ollessa lapsen seurassa päihtynyt. Ikääntyneen käytös ei ole yksityisasia, jos lapsikin huomaa alkoholinkäytön epäsuotuisat vaikutukset.

Aika usein päihteitä ongelmallisesti käyttävän ikääntyneen suusta kuulee tutun vähättelyn. Enhän minä juonut kuin muutaman lasillisen! Eihän lapsi nyt sellaista huomannut, eikä välitä siitä. Silloin puhujalta unohtuu, ettei lapsen näkökulmasta ole väliä, montako ravintola-annosta isovanhempi on nauttinut. Merkittävää on aikuisen käyttäytymisen muuttuminen lapsen silmin turvattomaksi.

Humalassa hassutteleva isovanhempi voi ahdistaa lasta

Humalassa hassuttelu ja outo käyttäytyminen voi tuntua lapsesta ahdistavalta. Samalla isovanhempi voi vastata lapsen tarpeisiin poissaolevasti tai välinpitämättömästi. Lapsen kasvulle tärkeät arjen jatkuvuus, ennustettavuus ja rytmikin ovat uhattuina. Merkitystä on lopulta sillä, millaisia seurauksia ikääntyneen päihteiden käytöllään on lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Isovanhemman rooli on siis kiistatta merkittävä häntä seuraavan pienen silmäparin tarkan katseen alla. Lapsi imee tietoa kaikilla aisteillaan kuin pesusieni siitä, mitä pappa tai mummi tekee. Siksi on tarkkaan mietittävä, millaisen kuvan aikuisuudesta ja elämästä isovanhempi kasvavalle lapselle esimerkillään antaa.

Ikääntyneen liiallisesta alkoholinkäytöstä on uskallettava puhua

Edellä mainittu ei ole tarkoitettu saarnaksi. Tarkoitus on herätellä meitä pohtimaan, milloin liika on liikaa lapsen seurassa. Tarjota lapsille isovanhempiensa kanssa iloisia ja onnellisia muistoja. Niitä huolettomia ja luotettavia hetkiä, jotka kantavat kauas aikuisuuteen ja lohduttavat elämän myrskyissä. Jokaisen meistä on hyvä miettiä, miten paljon lapsuuden muistoihin tulee ylipäätään liittyä alkoholilla läträäminen.

Alkoholinkäytöstä keskusteluun ikääntyneen kanssa on keinoja. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tulee ottaa asia puheeksi hoitotyössä. Tiedämme, että yli 65-vuotiaista noin 5–10 prosenttia on päihderiippuvaisia. Liika-, riski-, ongelma- ja sekakäyttäjien määrää ei sen sijaan tarkkaan edes tiedetä. Asiasta on syytä puhua aikuisten kesken, ja jollei muuten, niin ainakin lasten ja lastenlasten vuoksi.

Ylipäätään tulisi puhua enemmän ikääntyvän kehon muutoksista, lääkityksistä ja alkoholin käytöstä. Miettiä miten hoidetaan, yli 65-vuotiaiden alkoholin käytön puheeksiotto, arviointi ja neuvonnan työvälineiden käyttöönotto, johon Edumarilla on tarjolla koulutusta. Mutta ei pohtia asiaa yksin ammattilaisten tai läheisten kesken. Se, että mummolassa haisee viinalle, on meidän kaikkien yhteinen asia.

Miten sinä ottaisit tämän asian puheeksi isovanhemman ja lapsen kanssa?

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!

Jenni Kallio

Jenni Kallio (KM erityisluokanopettaja) on kouluttaja, väitöskirjatutkija, tietokirjailija, työnohjaaja, neuropsykiatrinen valmentaja sekä luovien taide-  ja kehoterapeuttisten menetelmien asiantuntija. Jennin erityisosaamista ovat ♦

Jenni on rohkea, haastaviinkin teemoihin tarttuva, kunnioittaen osallistumaan kutsuva ja omien oivallusten äärelle johdatteleva kouluttaja. Dialogisuus, vahvuuksien kautta toimiminen, luovuus, mahdollisuusajattelu, erilaisuuden arvostaminen sekä arvojen ja merkitysten tutkiminen ovat hänen työskentelynsä ydintä. Näihin tukeutuen Jenni tukee ammattilaisia ja työyhteisöjä kohti hyvinvointia sekä toimintaa, jonka kautta jokainen lapsi ja nuori voi kokea yhteenkuuluvuutta ja arvostusta ja kasvaa merkityksellisenä osana yhteisöä täyteen potentiaaliinsa.

Sauli Suominen

Sauli Suominen on koulutukseltaan valiotieteiden lisensiaatti, ♦. Hän on Suomen palveluohjausyhdistys ry:n puheenjohtaja ja pohjoismaisen palveluohjausverkoston jäsen. Hän on tutkinut tarkkaavuushäiriötä ja julkaissut siitä artikkeleita Suomessa ja Ruotsissa. Sopeutumisvalmennuskursseilla (neuropsykiatria) hän on toiminut 1980-luvun puolesta välistä alkaen ja on osallistunut vanhempien kanssa tapahtuvan työn kehittämiseen. Kohtaamisen koulutuksia hän on toteuttanut sekä yksin että mm. verkostokouluttaja Jukka Pyhäjoen (THL) ja YTT Kaarina Mönkkösen (Itä-Suomen yliopisto) kanssa.

Jari Pirhonen

Jari on pitänyt suosittuja koulutuksiaan Helsingistä Kuusamoon ja Kuopiosta Kokkolaan. Jos haluat kuulla, millaista on aidosti asiakaskeskeinen tai millaista on hyvä elämä vanhana, hän on sinun puhujasi. Jari on tutkija, jolla on vahva side ikäihmisten arkeen aiemman hoitotyökokemuksen kautta. Jari on myös Arvokas vanhuus ARVA ry:n puheenjohtaja.

Anne Whellams

Anne on kokenut sote-palvelujärjestelmän kehittäjä, jolla on kansainvälinen kokemus sektorin muutostilanteista lainsäädännön ja toimintapolitiikan muutoksista aina yksittäisten toimintamallien uudistamiseen. Visionäärisenä ongelmanratkaisijana hän kykenee toimimaan tuloksellisesti haastavissakin olosuhteissa ja innostamaan muut mukaan muutokseen. Annen vahvuutena on kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja eri osa-alueiden riippuvuuksia, saada erilaiset toimijat puhaltamaan yhteen hiileen sekä huomioida uudistukseen liittyvät onnistumistekijät.

Annen työotteessa korostuu asiakaslähtöisyys sekä halu vastuulliseen kehittämistyöhön, jolla tuotetaan lisäarvoa niin palvelujärjestelmää käyttäville asiakkaille, erilaisille organisaatioille, mutta myös yhteiskunnan rajallisille voimavaroille. Kliininen pohjakoulutus ja työkokemus ovat antaneet hänelle hyvät valmiudet ymmärtää sektorin toimintaympäristöä ja erityispiirteitä myös käytännössä ja toimimaan rakentavassa yhteistyössä eri ammattiryhmien edustajien kanssa.