Samassa koulutuksessa ollut työkaveri oli uhannut tappaa vaimoni ja toinen oli luvannut 10 euroa sille, joka uskaltaa lyödä häntä kasvoihin koulutuspäivän aikana niin, että veri virtaa.
Mieheni tuli koulutuksesta kotiin. Kysyin häneltä, kuinka hän voi. Hän vastasi, että samaan koulutukseen osallistunut miesporukka oli potkinut häntä vatsaan ja päähän, mutta hän oli kunnossa. Seuraavana päivänä työpaikan WhatsApp-ryhmässä oli viesti, jossa miestäni lyötiin ja potkittiin koulutuksessa lounastauolla.
Seurasin kahvitauolla vierestä, kun yksi koulutukseen osallistujista pakotettiin laittamaan vuotavia paristoja ja piikkisiä hevoskastanjoita suuhunsa muiden painostuksesta. Hänen kassistaan vietiin tavaroita. Sitten uhattiin turpaan vetämisellä, jos hän kertoisi koulutuksen järjestäjille.
On mahdotonta edes kuvitella, että nämä esimerkit kertoisivat Edumarin järjestämistä koulutuksista. Tai jättäisimme koulutuksen järjestäjänä puuttumatta tällaisiin tilanteisiin välittömästi. Edumar ei hyväksy minkäänlaista syrjintää, uhkailua tai väkivaltaa toiminnassaan ja koulutuksissaan.
Ei koulukiusaamista, vaan silkkaa kouluväkivaltaa
Edellä mainitut esimerkit ovat suomalaisista kouluista. Vuoden 2019 koulukyselyn tilastoraportin mukaan noin joka kahdeskymmenes (1-8 %) lapsi ja nuori oli kokenut koulussa viikoittaista ”kiusaamista”. Koulukiusaaminen-sanan käytöstäkin tulisi luopua – ainakin räikeimmissä tapauksissa. Puhuttaisiin reilusti siitä, mistä on kyse eli koulussa tapahtuvasta väkivallasta. Näyttää siis siltä, että pitkällä aikavälillä koulussa tapahtuva väkivalta olisi vähentynyt, mutta ääritapauksia tulee enemmän esiin.
Vastaavissa tilanteissa aikuisten työpaikalle olisi kutsuttu vähintään työsuojelun ja työterveyden ammattilaiset, esimies, luottamusmies ja poliisi. Aikuisten kohdalla ei olisi kyse jonkinlaisesta työpaikalla kiusoittelusta, vaan rikoksista. Sellaisista teoista, kuten kunnianloukkaus, pahoinpitely, laiton uhkaus, varkaus ja viestintäsalaisuuden loukkaus.
Lasten kohdalla emme puhu rikoksista, koska alle 15-vuotiaalla lapsella ei ole teoistaan rikosoikeudellista vastuuta. Siitä meidän taas on puhuttava, mitä kouluväkivallalle on tehtävä. Puheenaihe ei ole uusi, silti tehtävää kouluissa vielä riittää.
Ulkopuolinen ajattelee koulusta helposti, että väkivallan teot voidaan selvittää lasten, opettajien ja huoltajien kesken, vaikka tilanteissa toimimiseen on omat toimintaohjeensa. Kuka heistä edes olisi asiantuntija kohtaamaan väkivallan uhrin ja tekijän, hoitamaan rikostutkinnan etenemisen ja hoitamaan lastensuojelun prosessin? Eiväthän väkivallan tekijän ongelmat välttämättä edes synny koulussa, vaan sen ulkopuolella, kuten kotona.
Mikä neuvoksi kouluväkivallan lopettamiseen?
Kouluissa kaivattaisiin edelleen yhteisiä toimintamalleja ja yhteistyötä opettajien kesken kouluväkivaltaan puuttumisessa. Haittaa ei olisi siitäkään, että opettajat saisivat rinnalleen koulun arkeen muun muassa psykiatrisia sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, nuorisopoliiseja ja -työntekijöitä. Siis kuraattorin, psykologin ja muiden koulun työntekijöiden lisäksi. On selvää, että myös opettajien ja koulun aikuisten resursseja, yhteistoimintaa ja osaamista on tarpeen mukaan lisättävä.
Vaikuttavinta kouluväkivallan vastaista työtä on sen ennalta ehkäisy, jota kuvataan selkeästi Opetushallituksen tuoreessa oppaassa. Käytännössä se on koulun turvallisen toimintakulttuurin kehittämistä, kuten tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista ja yhteistyötä huoltajien kanssa. Erilaisten puuttumis- ja kurinpitokeinojen sijasta tai niiden lisäksi tarvitaan opiskeluhuollon palveluja aiempaa laajemmin.
Lisäksi koulussa työskenteleville aikuisille tulee tarjota koulutusta kouluväkivaltatilanteissa toimimiseen. Sellainen on esimerkiksi Häpeästä rakkauteen – ACE-koulutus. Se antaa sote- ja koulualan ammattilaisille työkaluja auttaa lapsia ja nuoria, jotka ovat joutuneet väkivallan, hylkäämisen tai syrjäytymisen kohteeksi. Koulun henkilökunnan täydennyskoulutuksesta vastaa kouluopetuksen järjestäjä, kuten koulujen toiminnan turvallisuudesta ja lainmukaisuudestakin. Kaikkien kouluväkivallan vastaisten toimien lähtökohtana tulee olla oppilaan oikeus elämään, turvallisuuteen, vapauteen ja koskemattomuuteen. Ne ovat jokaisen ihmisen perustuslaillisia oikeuksia.
Mitkä ovat sinun neuvosi kouluväkivallan kitkemiseksi?
Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!
https://edumar.fi/wp-content/uploads/2020/10/Koulukiusaaminen-vai-kouluväkivalta-1-1.jpg24002400Jan Holmberghttps://edumar.fi/wp-content/uploads/2019/02/Edumar_logoanimation_2-1.gifJan Holmberg2020-10-10 09:00:512020-10-10 11:36:59Koulukiusaaminen vai kouluväkivalta - Mikä neuvoksi niiden kitkemiseen?
Koulukiusaaminen vai kouluväkivalta – Mikä neuvoksi niiden kitkemiseen?
/in Opetus- ja koulumaailma /by Jan HolmbergSamassa koulutuksessa ollut työkaveri oli uhannut tappaa vaimoni ja toinen oli luvannut 10 euroa sille, joka uskaltaa lyödä häntä kasvoihin koulutuspäivän aikana niin, että veri virtaa.
Mieheni tuli koulutuksesta kotiin. Kysyin häneltä, kuinka hän voi. Hän vastasi, että samaan koulutukseen osallistunut miesporukka oli potkinut häntä vatsaan ja päähän, mutta hän oli kunnossa. Seuraavana päivänä työpaikan WhatsApp-ryhmässä oli viesti, jossa miestäni lyötiin ja potkittiin koulutuksessa lounastauolla.
Seurasin kahvitauolla vierestä, kun yksi koulutukseen osallistujista pakotettiin laittamaan vuotavia paristoja ja piikkisiä hevoskastanjoita suuhunsa muiden painostuksesta. Hänen kassistaan vietiin tavaroita. Sitten uhattiin turpaan vetämisellä, jos hän kertoisi koulutuksen järjestäjille.
On mahdotonta edes kuvitella, että nämä esimerkit kertoisivat Edumarin järjestämistä koulutuksista. Tai jättäisimme koulutuksen järjestäjänä puuttumatta tällaisiin tilanteisiin välittömästi. Edumar ei hyväksy minkäänlaista syrjintää, uhkailua tai väkivaltaa toiminnassaan ja koulutuksissaan.
Ei koulukiusaamista, vaan silkkaa kouluväkivaltaa
Edellä mainitut esimerkit ovat suomalaisista kouluista. Vuoden 2019 koulukyselyn tilastoraportin mukaan noin joka kahdeskymmenes (1-8 %) lapsi ja nuori oli kokenut koulussa viikoittaista ”kiusaamista”. Koulukiusaaminen-sanan käytöstäkin tulisi luopua – ainakin räikeimmissä tapauksissa. Puhuttaisiin reilusti siitä, mistä on kyse eli koulussa tapahtuvasta väkivallasta. Näyttää siis siltä, että pitkällä aikavälillä koulussa tapahtuva väkivalta olisi vähentynyt, mutta ääritapauksia tulee enemmän esiin.
Vastaavissa tilanteissa aikuisten työpaikalle olisi kutsuttu vähintään työsuojelun ja työterveyden ammattilaiset, esimies, luottamusmies ja poliisi. Aikuisten kohdalla ei olisi kyse jonkinlaisesta työpaikalla kiusoittelusta, vaan rikoksista. Sellaisista teoista, kuten kunnianloukkaus, pahoinpitely, laiton uhkaus, varkaus ja viestintäsalaisuuden loukkaus.
Lasten kohdalla emme puhu rikoksista, koska alle 15-vuotiaalla lapsella ei ole teoistaan rikosoikeudellista vastuuta. Siitä meidän taas on puhuttava, mitä kouluväkivallalle on tehtävä. Puheenaihe ei ole uusi, silti tehtävää kouluissa vielä riittää.
Ulkopuolinen ajattelee koulusta helposti, että väkivallan teot voidaan selvittää lasten, opettajien ja huoltajien kesken, vaikka tilanteissa toimimiseen on omat toimintaohjeensa. Kuka heistä edes olisi asiantuntija kohtaamaan väkivallan uhrin ja tekijän, hoitamaan rikostutkinnan etenemisen ja hoitamaan lastensuojelun prosessin? Eiväthän väkivallan tekijän ongelmat välttämättä edes synny koulussa, vaan sen ulkopuolella, kuten kotona.
Mikä neuvoksi kouluväkivallan lopettamiseen?
Kouluissa kaivattaisiin edelleen yhteisiä toimintamalleja ja yhteistyötä opettajien kesken kouluväkivaltaan puuttumisessa. Haittaa ei olisi siitäkään, että opettajat saisivat rinnalleen koulun arkeen muun muassa psykiatrisia sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, nuorisopoliiseja ja -työntekijöitä. Siis kuraattorin, psykologin ja muiden koulun työntekijöiden lisäksi. On selvää, että myös opettajien ja koulun aikuisten resursseja, yhteistoimintaa ja osaamista on tarpeen mukaan lisättävä.
Vaikuttavinta kouluväkivallan vastaista työtä on sen ennalta ehkäisy, jota kuvataan selkeästi Opetushallituksen tuoreessa oppaassa. Käytännössä se on koulun turvallisen toimintakulttuurin kehittämistä, kuten tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista ja yhteistyötä huoltajien kanssa. Erilaisten puuttumis- ja kurinpitokeinojen sijasta tai niiden lisäksi tarvitaan opiskeluhuollon palveluja aiempaa laajemmin.
Lisäksi koulussa työskenteleville aikuisille tulee tarjota koulutusta kouluväkivaltatilanteissa toimimiseen. Sellainen on esimerkiksi Häpeästä rakkauteen – ACE-koulutus. Se antaa sote- ja koulualan ammattilaisille työkaluja auttaa lapsia ja nuoria, jotka ovat joutuneet väkivallan, hylkäämisen tai syrjäytymisen kohteeksi. Koulun henkilökunnan täydennyskoulutuksesta vastaa kouluopetuksen järjestäjä, kuten koulujen toiminnan turvallisuudesta ja lainmukaisuudestakin. Kaikkien kouluväkivallan vastaisten toimien lähtökohtana tulee olla oppilaan oikeus elämään, turvallisuuteen, vapauteen ja koskemattomuuteen. Ne ovat jokaisen ihmisen perustuslaillisia oikeuksia.
Mitkä ovat sinun neuvosi kouluväkivallan kitkemiseksi?
Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!