Artikkelit

Pienen lapsipotilaan vanhempi – hätä, pelko ja suru

Pienen lapsen sairastuessa lapsipotilaan vanhempi kohtaa hädän, pelon ja joskus surunkin. Silloin vanhemman tärkein tehtävä on olla lasta varten. Kertoa parhaansa mukaan lapselle, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jutella, lohduttaa ja olla lähellä.

Pienen lapsipotilaan vanhemman tehtävä ei ole kaikkein helpoin. Olla turvallinen aikuinen, kun tunteet ottavat välillä vallan viileästä ajattelusta. Pienikin lapsi vaistoaa helposti aikuisen tunnetilat. Muutoksen puheessa, katseessa ja käytöksessä.

”Minun on oltava vahva!”

Usein vanhempi ajattelee, että hänen on oltava lapsen sairastuessa vahva. Pidettävä hätä, pelot ja väsymys piilossa muiden katseilta. Kuka muu taistelisi lapsen hoidon puolesta ja pitäisi hänestä huolta, kuin vanhempi?

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa voi tulla olo, ettei omaa haavoittuvuutta tai keskeneräisyyttä vanhempana ole syytä kertoa. Pelko osaamattomuudesta ja huonosta vanhemmuudesta voi olla suurta. Totuus on, ettei kukaan ole vanhempana aina vahva, pärjäävä tai virheetön.

Muuta keinoa ei ole kuin kohdata omat tunteet

Jo pienenä lapseen luotu hyvä suhde kantaa häntä pitkälle aikuisuuteen. Omia tunteita voi vanhempana siirtää tarvittaessa syrjään vain hetken. Siksi niitä ei kannata yrittää kuopata lopullisesti. Päättää kovettavansa itsensä. Kyynistyä, ja kadottaa hyvienkin tunteiden voima itseltään ja lapseltaan.

Miten pienen lapsen vanhempi sitten voi kokea hätää, pelkoa ja surua? Muuta keinoa ei ole kuin kohdata tunteet. Muussa tapauksessa negatiiviset tunteet voivat koteloitua mieleen. Kääntyä kalvavaksi moitteeksi itseä, muita tai omaa vanhemmuutta kohtaan.

Pieni poika lapsipotilaana ruskea nalle sylissä ja sininen pyjama päällä.

Ilot mahtuvat arjen pieniin piiloihin

On tärkeää, ettei lapsen ja vanhemman elämä jumiudu jatkuvaan hätätilaan. Siksi jokaisella on oltava turvallinen paikka, jossa hätää ja tuskaa voidaan purkaa. Pienikin hengähdystauko oireiden ja sairauden ulottumattomissa on tärkeä.

Olisin väärin sanoa, että pienen lapsipotilaan vanhempi on aina ja kaikkialla surun murtama. Toivon pilkahduksista, rakkauden läikähdyksistä ja toipumisen askeleista saa olla iloinen ja tyytyväinen. Lapsen sairastuessa arjesta tulee kokemuksena vahvempaa. Ilot mahtuvat arjen pieniin piiloihin ja turhanpäiväisistä asioista stressaaminen jää pois.

Itsensä hyvänä pitäminen välittyy lapselle

Pienen lapsen sairastuessa vanhempi saattaa kokea, ettei kukaan ymmärrä hänen kokemuksiaan. Silti läheisille, ammattilaisille ja samankaltaisia asioita kokeneille kannattaa antaa mahdollisuus. Kertoa tarvitsevansa välillä jotakuta, joka on läsnä ja kuuntelee.

Kannattaa ajatella, että hädän, pelon tai surun hetkellä on aina joku, joka ajattelee lämmöllä aikuista ja lasta. Samaan aikaan kyvystä lohduttaa itseä on hyötyä. Itsensä hyvänä pitäminen on ajoittain tarpeen. Ne ovat kaikki asioita, jotka välittyvät aikuisesta pienelle lapsipotilaalle turvallisuuden tunteena.

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!