Hoitoalan esihenkilö on kuin hirviö, kun kuuntelee tiettyjen hoitajien rankimpia puheita. Esihenkilö ei osaa johtaa, panttaa tietoa tahallaan, kohtelee epäreilusti ja päättää asioita muilta kysymättä. Hän tekee niin vääriä päätöksiä, että sappi kiehuu. Pomona hän on vieraantunut käytännön hoitajan työstä. Siksi työilmapiirikin haisee työpaikalla.
Vedetäänpä hetki happea.
Hoitotyön esihenkilö ei voi kertoa kaikesta hoitajalle
Esihenkilön työtä säätelevät lukuisat lait. Osa päätöksistä on sellaisia, ettei niistä voi kertoa avoimesti. Tällaisia ovat esimerkiksi työntekijöiden sairauslomien syyt tai vapautus tietyistä työtehtävistä tai -vuoroista. Työryhmien ja viestinnän kanssa on voitu sopia, milloin työpaikan sisäisistä asioista yhtä aikaa tiedotetaan. Kaikesta esimies ei voi siis tiedottaa vapaasti tai heti tiedon saatuaan.
Hoitajan reilu kohtelukaan ei ole johtamisessa ihan helppo asia, vaikka se kuulostaa yksinkertaiselta. Yksi hoitajista haluaa keskiviikkoillat vapaaksi ja vain kahdelle on varaa kustantaa monen hoitajan toivoma koulutus. Kolmas saa vakipaikan sijaisen nenän alta. Totta kai esihenkilö toteuttaisi työpaikalla jokaisen hoitajan toiveen, jos se vain olisi mahdollista.
Nopeatempoisessa esihenkilön työssä on kieltämättä haasteellista tehdä perusteellisia päätöksiä, jotka tuntuvat jokaisesta hoitajasta aina reiluilta. Hoitotyön esihenkilöllä on usein 30–100 hoitajaa, joiden työtä hän luotsaa. Jollei iso osa omista toiveista toteudu, johtaminen nähdään helposti huonona.
Luottamus on avainsana hyvään työilmapiiriin
Kova vaade on sekin, että esihenkilö tietäisi tarkasti jokaisen hoitajan päivittäisen hoitotyön yksityiskohdat. Esihenkilö seuraisi varmasti hoitajan arkea tarkemmin, jos siihen olisi resursseja ja mahdollisuus. Äkkiä kuitenkin kummasteltaisiin, että miksi pomo mikromanageroi asiantuntevien hoitajien työtä. Parasta on, kun esihenkilö voi huoletta luottaa jokaisen hoitajan tekevän työnsä niin hyvin kuin osaa.
Esihenkilön päätöksien perusteita saa aina kysyä, mutta selän takana päätösten kyseenalaistaminen on epäreilua. Miten reilu työntekijä itse on silloin esihenkilöään kohtaan? Ylipäätään esihenkilö tulisi nähdä enemmän osana tiiminä. Miettiä välillä sitäkin, miten hoitajana antaa mahdollisuuden johtaa ja ohjata itseään. Luottamus puolin ja toisin on yksi tärkeä avain hyvään työilmapiiriin.
Esihenkilö jää helposti työpaikalla puun ja kuoren väliin
Kokonaan oma asiansa on, että esihenkilö jää helposti työpaikalla puun ja kuoren väliin. Työnantajan tahtotila voi olla päinvastainen kuin hoitajan. Silloin on osattava tehdä taitavia kompromisseja. Niihin taipuminen tarkoittaa väistämättä, että joskus joku pettyy. Harva esihenkilö haluaa tehdä päätöksiä, josta joku pahoittaisi mielensä. Mutta onko sen välttäminen mahdollista?
Osa esihenkilönä olemista on saamastaan palautteesta kasvamista ja hoitajia varten olemista. Kuuntelemista, reagointia ja lukuisten asioiden jatkuvaa päättämistä. Työ on ennakointia, vastuunkantamista ja jälkien korjaamista. Tyytyväisyyttä siitä, että hoitaja saa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Loppu viimeksi työn onnistumista mittaa potilaan saama paras mahdollinen hoito.
Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet hurlumheitä
Viimeiset puolitoista vuotta eivät ole olleet esihenkilöllekään herkkua, vaan yhtä hurlumheitä. Koronapandemia on sekoittanut johtamisen pakan täysin. Se on tarkoittanut pitkiä työtunteja uuden edessä. Yhtä aikaa hoitajapulan ratkaiseminen on vienyt aikaa muilta töiltä. Koko pakan kaatuminen taas uhkaisi hoitajien jaksamista, laatulupauksia ja potilasturvallisuutta.
Kesän helleaikoina on pidettävä huolta hoitajien tauotuksista ja potilaiden riittävästä hoidosta. Syksyllä ovat edessä hoitovelan ja -jonojen purkaminen kuntien budjettien ollessa pakkasen puolella. Perustyöt hallinnon raportoinneista työvuorolistan hyväksymiseen odottavat samaan aikaan työkoneella. Kokeneet esihenkilökollegatkin jäävät kiihtyvällä vauhdilla eläkkeelle. Laiska töitään luettelee, mutta niitä esihenkilöllä riittää.
Kuka kysyisi, miten esihenkilö tänä kesänä jaksaa?
Kuka kysyisi, miten esihenkilö tänä kesänä jaksaa? Uskaltaako hän laittaa puhelimensa mykäksi kesälomalla? Onko hän selvinnyt täysissä sielun ja ruumiin voimissa historiallisesta koronakriisistä?
Esihenkilöltä vaaditaan yhä enemmän, mutta saako hän riittävästi tukea ja koulutusta itselleen. Entä mentorointia ja työnohjausta? Nämä ovat tismalleen samoja kysymyksiä, joiden perään hoitajat kyselevät, kun ne on yliviivattu budjetista.
Esihenkilön oma jaksaminen on välillä koetuksella. Samalla voi kuulla puskaradion kautta olevansa hoitotyön esihenkilönä kuin hirviö. Siis juuri sinä hetkenä, kun itse kaipaisi eniten tukea. Eipä siinä mitään, etteikö esihenkilönä ole välillä peiliin katsomisen ja virheen myöntämisen paikka. Silti ei haittaisi, jos esihenkilö kuulisi useammin sanat: miten sinä voit, voinko auttaa ja kiitos tekemästäsi tärkeästä työstä.
Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!
