Annan Ajatuksia – osa 1

Viime aikoina työelämän jatkuvat muutokset ovat alkaneet rasittaa aiempaa enemmän. Erityisesti sote-alalla muutokset, tai muutoksen uhka, on roikkunut yllä jo vuosikausia, eikä loppua ole näkyvissä. Tämän lisäksi puhutaan taantumasta, globalisaatiosta, väestön ikääntymisestä, tulospaineiden kasvamisesta sekä työntekemisen tahdin kiristymisestä äärimmäisyyksiin. Maailma ei ole tänään sitä, mihin eilen olimme jo ehtineet tottua.

Pysähdy ja tarkista elämäsi kurssi

Nykyajan trendi suomalaisessa työelämässä näyttää olevan se, että työntekijöiltä vaaditaan jatkuvasti enemmän joustavuutta. Näinä aikoina onkin erityisen tärkeää tunnistaa omat kykynsä ja oma yksilöllinen tapa suhtautua asioihin. Erityisesti erilaiset työelämän muutokset ovat asioita, joihin reagoimme omalla uniikilla tavallamme. Tässä mielensisäisessä työssä omien mielensisäisten reaktioiden läpikäyminen on tärkeää.

Usein elämässä arki vie mennessään ja pyyhällämme tilanteesta ja hetkestä toiseen, muistamatta pysähtyä. Varsinaisia suvantohetkiä elämässä tuntuu olevan harvemmin – kun yksi niin sanottu välivaihe on ohi, toinen alkaa. Muutoksen keskellä on kuitenkin entistä tärkeämpää pysähtyä tekemään pieniä välitilinpäätöksiä. Pysähtyä tarkistamaan, mikä on oman elämäni kurssi – pidänkö näkymästä, joka horisontissa näkyy vai kaipaanko suunnan tarkistamista.

Edelleen luolamiehiä?

Jaksaakseen hektisessä työelämässä onkin välillä hyvä kysyä itseltään, kuinka itse voin. Mitä kaikkea elämässäni tällä hetkellä on meneillään, millaista elämänvaihetta elän. Mitkä asiat tällä hetkellä tuntuvat voimaa antavilta ja energisoivilta, mitkä puolestaan kuormittavat ja vievät voimia? Ovatko oman elämäni osa-alueet riittävässä tasapainossa keskenään? Jotta osaisimme elää itsellemme sopivaa, omannäköistä ja -kokoista elämää, tulee meidän aina ajoittain kohdata itsemme ja kuulostella toiveitamme, pelkojamme ja tavoitteitamme.

Monesti me ihmiset tutkailemme elämäämme ja työtämmekin sen kautta, mikä ei toimi. Itse asiassa on jopa esitetty arvioita, että niinkin suuri määrä kuin 60-80 % ajatuksistamme olisi negatiivisia. Tutkijat ovat myös arvioineet, että mielemme toimii edelleen luolamiesvaiheessa, jonkinlaisella uhkaperiaatteella. Tällöin on tärkeää, että aivomme kavahtavat uhkia, ja luovat niistä vahvat muistijäljet, jotta osaisimme välttää vaaroja jatkossa. Valitettavasti mielemme ei vain tahdo ymmärtää, että elinympäristömme on nykyisin varsin turvattu ja helppo. Nykyihmisen elämän suurimmat uhat eivät liity pimeässä vaaniviin petoihin, vaan ainakin länsimaissa ennemminkin yllättäviin sähköposteihin, veroilmoituksen tekemiseen ja suojatien ylittämiseen. Reaktiomme ja biologiamme ovat jäljessä siitä, kuinka elinympäristömme on kehittynyt.

Elämmekö intervallielämää?

Vaikka asiassa on huvittavakin puolensa, on aika surullistakin, kuinka paljon käytämme energiaamme niihin asioihin, jotka eivät tunnu mukavilta. Olemme usein psyykkisesti hyvin sitoutuneita negatiivisiin asioihin. Odotamme aikaa, jossa todellinen elämä alkaa – aina sitten kun ”juuri tämä hankala vaihe” on ohitettu. Elämme aivan kuin elämämme olisi intervallielämää. Parempien aikojen odottelussa saattaakin joskus hurahtaa koko elinikä, ilman havahtumista siihen, että elämä jota elämme tapahtuu juuri nyt – ei menneisyydessä, eikä tulevaisuudessa. Rajallisina ihmisinä voimme kuitenkin aina elää ainoastaan juuri sitä hetkeä, joka käsillämme kulloinkin on.

Anna Lohman, Psykologi (PsM), ekonomi (KTM)

Anna Lohman toimii kouluttajana kevään Reilu ja Rohkea esimies-koulutuksessa sekä Terveydenhuollon sihteeri-tapahtumassa.

LUE LISÄÄ REILU JA ROHKEA ESIMIES -KOULUTUKSESTA

LUE LISÄÄ TERVEYDENHUOLLON SIHTEERI -KOULUTUKSESTA