Artikkelit

Mikä yhdistää opettajaa ja hoitajaa?

Me koulutamme Edumarissa koulu- ja sotemaailman osaajia. Tapaamme paljon esimerkiksi opettajia ja hoitajia. Tänään aloimme miettiä, mikä yhdistää opettajaa ja hoitajaa?

Haastavaa, mutta antoisaa

Aloitetaan vaikkapa siitä, että opettajan ja hoitajan ammatit ovat arvostettuja. Ne ovat monen lapsen haaveammatteja. Valtaosa suomalaisista kohtaakin molempien ammattien edustajat elämänsä aikana. Ei olisi opettajaa ilman hoitajaa, ja toisinpäin. Välillä ammatit yhdistyvät. Esimerkiksi hoitotyön opettajalla on oltava hoito- ja kasvatusalan tutkinnot taskussaan.

Alat ovat naisvaltaisia ja tuottavat meille kaikille tärkeitä lakisääteisiä peruspalveluita. Työ on haastavaa, mutta antoisaa. Moni sanookin, että näistä ammateista voi joskus lähteä, mutta hoitajuus tai opettajuus tuskin lähtee heistä koskaan. Opettajanhuoneen ja hoitajien huumorikin on aivan omaa luokkansa. Yksi vakava aihe sen sijaan on alojen matala palkkakehitys.

Läsnäoloa ja suuria tunteita

Mitkä muut tekijät yhdistävät opettajaa ja hoitajaa? Noh, ainakin auttaminen ja toisesta huolta pitäminen. Läsnäolo hetkissä, joissa oivalletaan uutta tai löydetään itsessä piileviä kykyjä. Vahva myötäeläminen, kun kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Silloin kun maailma riepottelee toista, on epäreilu ja jopa raaka. Samankaltaisten asioiden äärellä ollaan molemmissa ammateissa, vaikka lähestymistapa niiden ratkomiseen olisi välillä erilainen.

On sanomattakin selvää, että molempien työpäivät täyttyvät suurista tunteista. Niiden käsittely vaatii empatiaa ja lujaa rakkautta. Myös kykyä kuunnella toista ja itseään. Hyppäämistä tunnetilasta toiseen. Välillä tunnemyrskyjen aktiivista selvittelyä. Seuraavassa hetkessä taas läsnäoloa ja kuuntelua. Usein nämä työt tehdään varsin ohuilla resursseilla työpaikan tehovaatimusten ja säästökuurin keskellä.

Kuvassa on vierekkäin opettaja ja hoitaja. Kuva kuuluu Edumarin blogitekstiin otsikolla: Mikä yhdistää opettajaa ja hoitajaa?Itsestä huolehtiminen ja palautuminen eivät saa unohtua

Opettajien ja hoitajien työpäivät ovat usein täynnä vauhtia. Heidän on jonglöörattava montaa palloa ilmassa yhtä aikaa työn ollessa psyykkisesti vaativaa. Päivät ovat kuin suuri käytännön arjen pyörittämisen, huolehtimisen, aikatauluttamisen, vastuun kantamisen ja tehtäväsiirtojen palapeli. Työt tehdään pääosin tiimeissä ja usein opiskelijan tai potilaan lisäksi yhteistyössä heidän läheistensä kanssa.

Ymmärrettävästi työssäjaksaminen voi olla välillä koetuksella molemmissa töissä. Siksi itsestä huolehtiminen, työhyvinvoinnin vaaliminen ja riittävä palautuminen eivät saa unohtua. On hienoa havaita, kuinka ahkerasti hoitajat ja opettajat käyvät esimerkiksi energisoivissa täydennyskoulutuksissa. Siksi myös koulutuksissa ja työnantajan kanssa tulisi puhua aiempaa enemmän työhyvinvoinnista ja työstä palautumisen keinovalikoimasta.

Mitä mieltä sinä olet? Mitkä muut tekijät yhdistävät opettajaa ja hoitajaa?

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!

Naiset pyörittävät sote- ja koulumaailmaa – se ei näy palkassa

Pärjäämme hyvin kansainvälisessä vertailussa koulutuksen ja terveydenhuollon osalta. Molemmat ovat maailman huippuluokkaa. Koronakriisissä digiloikattiin joustavasti etäkouluun ja hoitoalalla siirryttiin kriisintorjuntaan. Tasa-arvon luvatussa maassa ne työt hoidettiin valtaosin naisporukassa. Jako miesten ja naisten ammatteihin on Suomessa edelleen jyrkkä.

Eriytyminen miesten ja naisten töihin johtaa epätasa-arvoon

Perusopetuksen opettajista ja hoitoalalla kätilöistä vain kourallinen on miehiä. Vahva eriytyminen mies- ja naisoletettuihin aloihin johtaa taloudellisen ja poliittisen vallan, ja tulojen, jakaantumiseen epätasa-arvoisesti yhteiskunnassa. Erityisesti, jos maksetaan sama palkka samanlaisesta työstä, muttei samanarvoisesta työstä.

On selvää, että vahva julkinen sektori tuottaa valtaosan arkisista palveluista ja ylläpitää yhteiskunnan rakenteita. Ne mahdollistavat yhteisen ja yksityisten alojen toiminnan. Tasa-arvoinen palkkakeskustelu on siis paljon muutakin, kun tuottavuus- ja menoeräpuhetta naisvaltaisten alojen tappioksi.

Kiltti tyttö tekee työnsä kutsumuksesta

Naiset ovat miehiä koulutetumpia, mutta naisten keskiansiot ovat miehiä pienemmät kaikilla koulutustasoilla. Ovatko arvot palkoista päätettäessä silloin kohdillaan? Luutuneiden asenteiden mukaan kiltti tyttö ei tarvitse paljoa palkkaa. Hän kasvattaa ja hoivaa silkasta kutsumuksen halusta.

Vähälle huomiolle on jäänyt, ettei vahva mielenkiinto työtä kohtaan poissulje hyvää ansiotasoa. Koetaanhan monella miesvaltaisella ja hyvin palkatulla alalla suunnatonta mielenkiintoa, työnimua ja kutsumusta työtä kohtaan. Eipä ihme, että kutsumuksesta on muodostunut naisvaltaisilla aloilla miltei kirosana.

Riippuuko hyvä ammattitaito sukupuolesta?

Voisi olla paikallaan ajatella, ja viestiä laajemminkin, ettei pelkkä sukupuoli pätevöitä tiettyihin tehtäviin tai palkkaluokkiin. Siitä huolimatta viesti on vuodesta toiseen sama. Kasvatus-, koulutus- ja hoitoalalle kaivataan lisää miestyöntekijöitä. Työtehtävistä suoriutuminen ei kuitenkaan riipu sukupuolesta vaan hyvästä ammattitaidosta.

Naisvaltaisessa sote- ja koulumaailmassa on lähes identtiset lääkkeet alan vetovoiman takaamiseksi. Pähkinänkuoressa: palkat nousuun, työolot kuntoon ja urapolut käyttöön. Molempien alojen asiantuntijat ovat huolissaan muun muassa koulutuksiin hakeutuvien opiskelijoiden määrien laskusta ja alan houkuttelevuudesta, jollei muutosta tule.

 

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään vuosittain 8.3.

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!

Haastava oppilas koulussa

Sanotaan, että varmasti jokaisesta luokasta löytyy nykyään ainakin yksi tai useampi haastavasti käyttäytyvä oppilas. Siksi on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä haastava-etuliite oppilaan kohdalla tarkoittaa. Tässä muutama näkökulma paljon keskustelua herättävään aiheeseen.

Erilaisuutta vai samanlaisuutta?

On hyvä kysyä, mistä syntyy oppilaan koulunkäynnin ihanteellinen malli. Onko se aikuisten, lasten, kavereiden, ympäristön, yhteiskunnan vai jonkun muun sanelema? Erilaisuudesta voi syntyä koulussa haaste. Useimmiten se nimetään kuitenkin asiaksi, jota lapsen ja hänen huoltajiensa kanssa sparrataan. Esimerkiksi, miten löydetään energiselle ja häiriöherkälle lapselle mahdollisuus oppimiseen oppilasmäärältään suuressa luokassa.

Muista poikkeavaan käytökseen voi olla lukuisia syitä. Lapsella voi olla ajatuksiltaan ja käytökseltään varsin persoonallisia ja temperamenttisia tapoja toimia, jotka herättävät huomiota. Usein on varsin pienistä oivalluksista ja niiden perusteluista kiinni, miten erilaisuuteen ja samanlaisuuteen koulussa suhtaudutaan.

Koko kylä kasvattaa – helpommin sanottu kuin tehty

Haastavasta oppilaasta puhuttaessa keskitytään usein tutkimaan lasta. Hänellä saattaa olla esioireita, oireita, sairauksia tai oireyhtymiä, jotka näkyvät koulun arjessa. Käytöksen takaa löytyy lähes poikkeuksetta jokin oppimisen haaste, joka on jäänyt muilta pimentoon. Sen kanssa pärjääminen onnistuu vain, jos on aikaa rakentaa luottamussuhdetta itsetunnon ja toiseuden kanssa kamppailevan lapsen kanssa.

Haastavuus voi näkyä myös lapsen kasvuympäristössä. Monen monta kertaa kouluissa on mietitty keinoja, miten tukea tarvitseva lapsi saisi sitä riittävästi ympäristöstään. Silloin tarvitsisimme koko kylän kasvattamaan lasta. Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Useimmissa oppimistilanteissa tulisi toimia eri alojen ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden tiimi yksittäisen opettajan sijasta. Porukalla voitaisiin ennakoida lasten käytöstä ja miettiä siirtymiä erilaisten opetettavien asioiden välillä.

Yhteistyötä ja oljenkorsia

Yhdessä lasten ja kasvattajien kanssa tulisi saada aikaan toimiva, selkeä ja turvallinen koulupäivää kaikille koulussa oleville. Miettiä positiivista palkitsemista ja rakentavan palautteen antamista lapsille, koulussa ja kotona.

On lopulta hyvä pitää mielessä, että ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asioita. Yksittäistä lasta tai aikuista voi ymmärtää syvälliselläkin tasolla. Siitä huolimatta koulun yhteiset säännöt ja toimintatavat on tarkoitettu kunnioitettavaksi, jotta koulupäivät sujuvat ja mahdollisuus oppimiseen voidaan koulussa taata.

Joskus tullaan tilanteeseen, jossa kaikki koulun oljenkorret on käytetty ilman sovittua muutosta lapsen tilanteessa. Silloin on tärkeää, että koulun verkostoyhteistyö toimii yli kaikkien sektorirajojen. Aikuisilla on oltava rohkeutta ja keinoja hakea koulun ulkopuolista apua lapsen oikeuksien ja edun toteutumiseksi.

Meidän tulisi luoda uusia käytäntöjä ja yhteistä koulutusta aikuisille, ammattilaisille ja eri toimijoille, jollei niitä ole vielä saatavilla. Kaikkein tärkeintä on, että hyvälle työlle koulussa annetaan aikaa ja resursseja. Sillä on kauaskantoiset vaikutukset lapsen, aikuisten ja perheiden elämään.

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!

Koulukiusaaminen vai kouluväkivalta – Mikä neuvoksi niiden kitkemiseen?

Samassa koulutuksessa ollut työkaveri oli uhannut tappaa vaimoni ja toinen oli luvannut 10 euroa sille, joka uskaltaa lyödä häntä kasvoihin koulutuspäivän aikana niin, että veri virtaa.

Mieheni tuli koulutuksesta kotiin. Kysyin häneltä, kuinka hän voi. Hän vastasi, että samaan koulutukseen osallistunut miesporukka oli potkinut häntä vatsaan ja päähän, mutta hän oli kunnossa. Seuraavana päivänä työpaikan WhatsApp-ryhmässä oli viesti, jossa miestäni lyötiin ja potkittiin koulutuksessa lounastauolla.

Seurasin kahvitauolla vierestä, kun yksi koulutukseen osallistujista pakotettiin laittamaan vuotavia paristoja ja piikkisiä hevoskastanjoita suuhunsa muiden painostuksesta. Hänen kassistaan vietiin tavaroita. Sitten uhattiin turpaan vetämisellä, jos hän kertoisi koulutuksen järjestäjille.

On mahdotonta edes kuvitella, että nämä esimerkit kertoisivat Edumarin järjestämistä koulutuksista. Tai jättäisimme koulutuksen järjestäjänä puuttumatta tällaisiin tilanteisiin välittömästi. Edumar ei hyväksy minkäänlaista syrjintää, uhkailua tai väkivaltaa toiminnassaan ja koulutuksissaan.

Ei koulukiusaamista, vaan silkkaa kouluväkivaltaa

Edellä mainitut esimerkit ovat suomalaisista kouluista. Vuoden 2019 koulukyselyn tilastoraportin mukaan noin joka kahdeskymmenes (1-8 %) lapsi ja nuori oli kokenut koulussa viikoittaista ”kiusaamista”. Koulukiusaaminen-sanan käytöstäkin tulisi luopua – ainakin räikeimmissä tapauksissa. Puhuttaisiin reilusti siitä, mistä on kyse eli koulussa tapahtuvasta väkivallasta. Näyttää siis siltä, että pitkällä aikavälillä koulussa tapahtuva väkivalta olisi vähentynyt, mutta ääritapauksia tulee enemmän esiin.

Vastaavissa tilanteissa aikuisten työpaikalle olisi kutsuttu vähintään työsuojelun ja työterveyden ammattilaiset, esimies, luottamusmies ja poliisi. Aikuisten kohdalla ei olisi kyse jonkinlaisesta työpaikalla kiusoittelusta, vaan rikoksista. Sellaisista teoista, kuten kunnianloukkaus, pahoinpitely, laiton uhkaus, varkaus ja viestintäsalaisuuden loukkaus.

Lasten kohdalla emme puhu rikoksista, koska alle 15-vuotiaalla lapsella ei ole teoistaan rikosoikeudellista vastuuta. Siitä meidän taas on puhuttava, mitä kouluväkivallalle on tehtävä. Puheenaihe ei ole uusi, silti tehtävää kouluissa vielä riittää.

Ulkopuolinen ajattelee koulusta helposti, että väkivallan teot voidaan selvittää lasten, opettajien ja huoltajien kesken, vaikka tilanteissa toimimiseen on omat toimintaohjeensa. Kuka heistä edes olisi asiantuntija kohtaamaan väkivallan uhrin ja tekijän, hoitamaan rikostutkinnan etenemisen ja hoitamaan lastensuojelun prosessin? Eiväthän väkivallan tekijän ongelmat välttämättä edes synny koulussa, vaan sen ulkopuolella, kuten kotona.

Mikä neuvoksi kouluväkivallan lopettamiseen?

Kouluissa kaivattaisiin edelleen yhteisiä toimintamalleja ja yhteistyötä opettajien kesken kouluväkivaltaan puuttumisessa. Haittaa ei olisi siitäkään, että opettajat saisivat rinnalleen koulun arkeen muun muassa psykiatrisia sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, nuorisopoliiseja ja -työntekijöitä. Siis kuraattorin, psykologin ja muiden koulun työntekijöiden lisäksi. On selvää, että myös opettajien ja koulun aikuisten resursseja, yhteistoimintaa ja osaamista on tarpeen mukaan lisättävä.

Vaikuttavinta kouluväkivallan vastaista työtä on sen ennalta ehkäisy, jota kuvataan selkeästi Opetushallituksen tuoreessa oppaassa. Käytännössä se on koulun turvallisen toimintakulttuurin kehittämistä, kuten tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista ja yhteistyötä huoltajien kanssa. Erilaisten puuttumis- ja kurinpitokeinojen sijasta tai niiden lisäksi tarvitaan opiskeluhuollon palveluja aiempaa laajemmin.

Lisäksi koulussa työskenteleville aikuisille tulee tarjota koulutusta kouluväkivaltatilanteissa toimimiseen. Sellainen on esimerkiksi Edumarin Häpeästä rakkauteen – Ace-koulutus. Se antaa sote- ja koulualan ammattilaisille työkaluja auttaa lapsia ja nuoria, jotka ovat joutuneet väkivallan, hylkäämisen tai syrjäytymisen kohteeksi. Koulun henkilökunnan täydennyskoulutuksesta vastaa kouluopetuksen järjestäjä, kuten koulujen toiminnan turvallisuudesta ja lainmukaisuudestakin. Kaikkien kouluväkivallan vastaisten toimien lähtökohtana tulee olla oppilaan oikeus elämään, turvallisuuteen, vapauteen ja koskemattomuuteen. Ne ovat jokaisen ihmisen perustuslaillisia oikeuksia.

Mitkä ovat sinun neuvosi kouluväkivallan kitkemiseksi?

 

Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!