Millaista on muistisairaan matkassa?
Muistisairaalla on hyviä ja huonoja päiviä, kuten meistä jokaisella. Vanhat muistot tuntuvat usein tutummilta kuin uudet. Välillä sanat ja ihmiset eivät oikein muistu mieleen. Muistisairaan matkassa jokaisen ymmärrys, asenteet ja kohtaamisen taito muuttuvat tavalla tai toisella.
Muistisairaus on myös läheisen sairaus
Sanotaan, että aluksi muistisairas pärjää riittävien muistivihjeiden, hoitajien, teknologian ja muistiympäristön turvin. Tilanteen edetessä kyseessä on yhä enemmän myös läheisen sairaus. Monelle voi olla kova paikka esimerkiksi se, ettei muistisairas enää tunnista rakkaita ihmisiä. Ainakaan ihan heti tai joka ikinen kerta.
Muistisairauden edetessä törmätään yllättäviin tilanteisiin. Pyjama päällä seisoskeluun ulkona ilman kotiavaimia. Etsitään yhä useammin kadonneita ja varastettuja tavaroita. Suunnataan huomio välillä muualle epävarmuutta ja ahdistusta tuottavista asioista. Tutustutaan kodin laitteisiin asennettuihin ajastimiin ja turvaominaisuuksiin.
Aistit herkistyvät muistojen haalistuessa
Muistisairaan matkassa eletty elämä nousee esiin uudella tavalla. Sen muistelu ja näkyväksi tekeminen on tärkeää. Tutut kuvat, esineet, tekemiset, tuoksut, maut ja mielikappaleet on kaivettava mielen kätköistä. Muistojen haalistuessa ei voi tehdä oletuksia. Yhtä hyvin ihmisen mielimusiikkia voi olla ooppera-, iskelmä- tai metallimusiikki. Mieli ja mieltymykset voivat myös muuttua tai ne nojaavat varhaisiin muistikuviin.
On mielenkiintoista huomata, miten aistit ja kohtaaminen herkistyvät. Muistisairas vaistoaa pakottamisen ja turhan holhoamisen. Hänellä on ihmisoikeudet ja sanottavaa, vaikka itseilmaisu olisi ajoittain epäselvää tai hidasta. Muiden on välillä vaikea muistaa, ettei huutaminen tai turvaa tuovista rutiineista poikkeaminen ole viisasta.
Muistisairaan lähellä oppii kuuntelemaan – itseään ja toista ihmistä
Muistisairaan lähellä oppii, että kiireellä huiskiminen hidastaa lopputulokseen pääsemistä. Sen, ettei aina tarvita sanoja. Kosketus, hyräily tai läsnäolo riittää ihan hyvin. Siksi itseään ja toista ihmistä on kuunneltava ja seurattava tarkasti. Se on asia, joka pitkässä juoksussa palkitsee merkittävyydellään mutta voi, aivan rehellisesti sanottuna, myös väsyttää läheisen.
Ei läheinen välttämättä tarvitse lepoa, apua, neuvoja ja kuuntelijaa kaiken aikaa. Niitä tarvittaisiin päiviin tai viikkoihin, jolloin ei jaksaisi olla hetkeäkään enää läheisen roolissa. Kun oma itsenäinen elämä ja omat menot on laitettu liian pitkäksi aikaa paussille. Hiljaisuutta ja virkistäytymisen mahdollisuuden, kun mielessä oikein myllertää. Lopulta kaikkein tärkeintä on saada apua yhteen asiaan. Siihen, etteivät kenenkään eettiset päätökset ja rakkaus muistisairasta kohtaan koskaan haalistuisi.
Edumar – Meiltä löydät monipuolisen, ajankohtaisen ja laadukkaan koulutustarjonnan. Jos et löydä sopivaa koulutusta valmiista tarjonnastamme, suunnittelemme tarpeitanne vastaavan koulutuksen. Ota yhteyttä!
